Elämä antaa, elämä ottaa

Vuoristoradasta ensimmäinen mielikuva on linnanmäki ja sen vanha, hiukan ummehtuneelle puulle haiseva klassikko. Vuoristorataa on myös ollut elämäni viimeisen kuukauden, ilman hengähdystaukoa. Heti kun näkee pilkahduksen paremmasta, jokin tulee taas tielle synkentämään kajastavan valon.

Hiljalleen olin saamassa elämän raiteilleen muuton jälkeen, tavarat on purettu ja tupaantuliaiset pidetty. Sitten kuulin isoisän joutuvan sairaalaan, viimeisen kerran. Eilen päivällä peruin työni ja kävin häntä katsomassa. Koko päivän hän oli kertonut mummille kuinka paljon hänellä on asiaa minulle. Voimat olivat vain loppu eikä hän koskaan saanut puhuttua kuin muutamia sanoja. Vein hänelle orkidean, niitä hän rakasti yli kaiken, kuten kaikkea muutakin kaunista.

Illalla kahdeksan aikoihin sain puhelun, että isoisäni oli mennyt parempaan paikkaan. Itkulle ei meinaa tulla loppua vaikka tiedän, että nyt on tuskat poissa, hänellä on hyvä olla. Kävin sanomassa vielä viimeisen kerran hyvästit yhdessä perheeni ja mummini kanssa. Orkidea oli nostettu hänen viereensä.

Nuku hyvin, rakas isoisä.

Sorruin.. Taas..

The Body Shop

Joskus vain tulee hetkiä jolloin ei voi kävellä putiikin ohi ilman, että vinguttaa korttia. Näin kävi taas kun kävelin The Body Shopin ohitse ja bongasin uuden tuotesarjan. Sattumalta oli myös iso kyltti ovella, että vain tänään kanta-asiakkaille -20% alennusta. No tottamooseshan sitä piti heti käydä käpälöimässä ja hipelöimässä. Olen aiemmin käyttänyt "bodarin" tuotteita enemmän, mutta mulle täydellisesti sopivaa tuotesarjaa sieltä ei ole löytynyt. Ehkä tämä olisi nyt se oikea?

Uusi tuotesarja Nutriganics on saanut sertifioidun luomukosmetiikan ECOCERT- merkin. En osaa vielä tulkita tarpeeksi hyvin INCilistoja, että ymmärtäisin kaiken mitä tuote todella sisältää. Yllättävän paljon tavaraa kuitenkin näytti siinä olevan, vaikka yleensä vähemmän on enemmän luomutuotteissa. Testissä on nyt joka tapauksessa sarjan kasvojenpuhdistusvaahto. Sille oli oikeasti tarvetta, eli en ihan tosta noin vaan tuhlaile vähiä roposiani.

Ensimmäinen tuntuma mömmöön on ollut ihan positiivinen. Tuote tulee vaahtona ulos (loppuu varmaan aika nopeasti?) ja tuntuu kasvoille hierottaessa ihanan pehmeältä. Meikki lähti ihan hyvin kasvoilta, vaikka ripsissä sattui juuri olemaan Kanebon kolmekasia. Kuiva ja herkkä naamani tuntui myös melko hyvältä käsittelyn jälkeen, vaikka rasvaa joutui kuitenkin laittamaan.

Jooh. Tällaista pöpötystä tällä kertaa, elämä on jännää!! Eikä tämä lausahdus liity nyt mitenkään tähän tuotteeseen vaan johonkin ihan muuhun ;)

Kenkämonologi ja luopumisen tuska

Ennen opiskelun alkua olin melkoisen hölläkätinen mitä tulee shoppailuun, etenkin kenkiin. Rahaa tuli säännöllisesti ja sen verran, että sillä sai vähän ylimääräistäkin laskujen maksun jälkeen, oli sitä luonnollista "sijoittaa" johonkin. En ole ikinä ollut hyvä säästämään tai kuluttamaan järkevästi ja pääasiallisesti elän edelleenkin kädestä suuhun.

Kengät ovat heikko kohtani, niissä on vain sitä jotain. Koroilla paras, tietenkin. Jonkinmoinen läjä niitä on siis myös kertynyt varastoon viemään tilaa. Osan olen heittänyt pois ja osan antanut mm. sisaruksille. Ottajia kyllä on aina riittänyt :D. Osa kengistä ovat kuitenkin olleet sen verran hintavia (apauttiarallaa satasesta ylöspäin) ettei niitä ole raaskinut antaa pois vaikken niitä ole käyttänytkään.

Nyt muuton lähestyessä ja rahapulassa päätin tehdä laajemmankin kenkäinventaarion luvaten itselleni pistää osan myyntiin. Yllä olevat Bronxin ihanuudet ostin viime syksynä pitkän (no, melkein kuukauden) harkinnan ja ihailun jälkeen. Enpä niitä kertaakaan ole käyttänyt, joten ovat edelleen kuin kaupan hyllyltä otetut. Päätin laittaa kengät myyntiin, enkä nyt ainakaan halvalla.

Olen kiroillut kirppareilla törkeitä kiskurihintoja, kuinka ihmiset kehtaavat myydä käytettyä tavaraa sikahinnoilla? Itse kuitenkin huomasin sortuneeni samaan. Suorastaan pöyristyin 25 euron tarjouksesta mitä sain sähköpostiini, vaikka kirpputorilla tuo olisi jo paljon. Huomasin etten ehkä ole valmis luopumaan näistä popoista, kun en millään voisi myydä näitä ilman kohtuullista korvausta. Ja siltikin kaivelisi. Nämä on ilmeisesti tarkoitettu koristamaan vain kenkäkaappiani yhdessä Minna Parikan kenkien kanssa..

Olen nyt tämän päivän aikana myynyt neljät kengät ja sydän tykyttää edelleen. Mikä siinä on niin vaikeaa luopua kengistä, vaikka olen itselleni jo avoimesti sen myöntänyt, että tuskin niitä tulen käyttämään. Ne on vaan niin hienoja, että pitäähän mulla olla jotain näytettävää kenkäkaapissa :D. Eräänlainen statussymboli siis. Ilman kalleimpia aarteitani, kenkähyllyni täyttävät halpiskengät, perus conssit ja kevytjalkineet.

Tilanteestani tietämättömät kehtaavat vielä irvailla kenkäinvistäni sillä, että myyn vanhoja, jotta saan uusia tilalle ;). Nääh, yritän kustantaa näillä esimerkiksi uuden sängyn itselleni.

Kenkäinventaario ja tavarasyynäys

Onko kaapissasi tilaa uusille kengille, sänkysi ilman sijauspatjaa taikka tarvetta sängynrungolle? Vilkaiseppa tänne. Laitoin ensimmäistä kertaa myyntiin kenkiäni (ja vähän muutakin jotka joutavat pois eron myötä), sydämeni suorastaan vuotaa verta :D

Muumilaakson asukkaat

Nämä puiset magneetit ovat jo jonkun aikaa piristäneet jääkaapilla käyntiä. Pirteä myymagneetti oli ystävänpäivälahja kaveriltani ja hattivatit oma ostos. Ne pääsevät myös uuteen asuntoon mukaan.

Tällä hetkellä on melko takkuista. Ensi viikolla on kaksi vaikeaa tenttiä (toinen näyttökoe) ja valmistautuminen on ollut aivan surkeaa. Näinkö se hyvä kouluvuosi sitten päättyy? Jatkuvasti murehdin sitä, etten saa luettua, mutta en saa kirjaa käteen millään. Ajatukset myllää niin paljon, ettei keskittyminen onnistu.

"Kotona" oleminen tuntuu muutenkin vaikealta. Ei tiedä miten päin olisi, kun on hiukan vaikeaa suhtautua toiseen ihmiseen jonka kanssa on viettänyt kuitenkin sen 5 vuotta. Tottakai tilanne siis välillä kiristyy. Ei auta kuin itse yrittää olla provosoitumatta kaikista älyttömyyksistä ja ottaa rennommin.

Jotain hyvää sentään, soitin welholle tänään uudestaan ja 30 euron muutosmaksu unohdettiin. Ilman mitään marttyyrikortteja.

Valoa ja valituksia

Tällä hetkellä varmaan täytän vaativan asiakkaan tunnusmerkit. Syy on ilmiselvästi varojen vähyys, en halua maksaa sekundasta taikka täysin ylimääräisestä. Kuvan valaisimet on Ikeasta, joita kaikkia olen pähkäillyt uuden asunnon olohuoneeseen. Toiseksi halvin vaihtoehto, ensimmäinen ylhäältä, on ollut jo jonkin aikaa suosikki. 

Katselin tänään noita hintoja netissä ja päädyin siihen, että joo, haenpas tuon suosikin tänään Ikeasta. Hinnallakaan se ei ollut pilattu, 39,95€. Vaan kuinkas sitten kävikään. Itse kaupassa, täysin sama tuote maksoi kympin enemmän?! Kyllä otti ohraleipä nyt Ikealla, tiukkaa palautetta lähti nettiteitse. En onneksi sentään aivan tyhjin käsin lähtenyt.

Kiva tarjotin tarttui käteen, sitä olen jo pitkään katsellut nettiputiikissa. Se pääsi heti käyttöön, kissanruokakuppien alle ;D. Voivat kissat kuvitella syövänsä suloisia tirpusia, kun julmana ihmisenä olen evännyt heiltä vapaana metsikössä juoksemisen. Onhan tuo sisustuksellisestikin oikein pirtsakka.

Tein tänään myös muutoksen internjettiasiaan, jotta ensi kuusta lähtien uudessa asunnossa on jotakin tekemistä. Eihän ilman nettiä pärjää.. Päätin samalla, että pienempikin nopeus riittää jolloin kuukausimaksu pienenee. Mulkerot vaativat 30 eukan muutosmaksua, aijaa?! Yritin kierrellä asiaa, sillä irtisanomalla nykyisen sopparin saisi varmasti paremmat edut tilatessa netin uudestaan. Kuulemma avaus maksaa samat 30 eunukkia. Selvä selvä, uskotaan..

Kävinpä sitten Welhon sivuja tutkailemassa, niin eikös se avaus olekin ilmainen! Mukana tietysti kaikenlaisia muitakin herkkuja. Taitaapa olla, että huomenna tulee vihainen puhelu perus marttyyriuhkauksineen ("mä vaihan palveluntarjoajaa niiQ jos ette heti suutele maata mun jalkojen alla jne!!"). Ärsyttää.

Sitten vielä yksi pieni valitus. Mun roiskeläpässä (ah niin ravitseva saarioisen "pitsa") ei ollut sitä pahvialusta vaan se oli pussissa murusina. Jumankeissi! Eikä siinäkään vielä kaikki. Se pitsa oli jostain syystä tulinen O.O. Anteeks mut minkä kostonvälineen mä olin saanut eteeni. Joku on varmaankin potkittu yhtiöstä pellolle ja laittanut kivan yllärin asiakkaalle..

Kaikki tämä yhtenä päivänä, ihme etten ole jo vetänyt itseäni kiikkuun :D

Uusi elämä

Elämä on siitä jännä epeli, että se voi muuttaa suuntaansa hyvinkin nopeasti. Esimerkiksi- tämähän on nyt siis vain esimerkki. Ei omakohtaista. No onpas. Esimerkiksi niin, että puolen vuoden sisällä suunnitellaan häitä ja kohta päätetään erota. Edellisen blogin hehkuttaessa häitä, piti nyt perustaa uusi blogi erosta selviytymiseen. Vanha blogi katosi tietenkin bittiavaruuteen, sillä sen lukeminen aiheutti lähinnä tuskaa.

Viiden vuoden seurustelun, yli kahden vuoden yhdessä asumisen ja 1,5 vuoden kihloissa olemisen jälkeen olo on aika tyhjä. Oman elämän rakentaminen tyhjän päältä tuntuu siltä, että on lähes valmis heittämään hanskat tiskiin. Onko sitä enää ikinä valmis rakastumaan ja antamaan itsestään näin paljon, vain huomatakseen olleensa väärässä? Siipeensä saaneen ihmisen varmasti tunnistaa jollain tavalla. Ehkä ohikulkevat ihmiset kaupungilla ajattelevat, että onpas tuokin ressukka. Paperipussi päässä herättäisin varmasti paljon vähemmän huomiota.

Kallion kulmassa. Nimi kuulostaa hauskalta, vaikka sillä on useampikin merkitys. Kalliossa on baari nimeltä Kallion Kulma. Pieni tunkkainen räkälä, josta saa halpaa kaljaa. En juo kaljaa, mutta olen kyllä käynyt siellä. Tulen myös asumaan ensi kuusta lähtien kalliossa. Kahden vuoden Vantaalla asumisen jälkeen palaan mielelläni "stadiin".

Ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Ero on aina helvetin kipeä asia ja kirjoittelen tänne selviytymistarinaani yhdessä minulle mieleisien asioiden kanssa. Onneksi on kaksi kissaa täyttämässä repeämän sydämessä ja antamassa kehruuterapiaa.

Hyvää Naistenpäivää, kyllä me pärjätään yksinkin!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla